Yks tärkeimpiä ja myös (ylläriylläri) ihanimpia "työtehtäviä" täällä on lasten kanssa oleminen ja leikkiminen. Näiden lasten iloiseksi tekeminen on niin helppoa, eikä siihen tosiaan vaadita pleikkari kymppiä tai Big Brotherin kaksneljäseiskaa. Sopurahan euron torilta haalitut pehmonopat ja hyppynarut ovat tosi hittejä, puhumattakaan sitten Kimblestä. Toki myös tyhjistä ruokapurnukoista, kepeistä ja kivistä tehdyt lelut will do it, jos muuta ei ole. Leikkeihin on aika helppo ujuttaa myös joku hyötykin, kuten esim. kerto- ja jakolaskuja. Lapset laskevat niitä aivan innoissaan, jos tietävät pääsevänsä hyppimään sata jaettuna viisi kertaa narua tai lyömään rastin omaan bingoruudukkoonsa laskettuaan oikein laskunsa.
Tänne on tullut taas lisää suomalaisvahvistuksia, eli meitä on nyt kolme lukion päättänyttä vapaaehtoista (Kukka, Simon ja minä) sekä kaksi sosionomiopiskelijaa (Jenni ja Sara). Perjantaina me järjestettiin pienimuotoinen game day, joka koostui viidestä eri leikistä. Sara veti suomeksi pää-olkapää-peppua (joka muuten meni lapsille kalloon tosi hyvin ja nopeasti!), Simonilla oli korispiste, Kukalla ryhmäleikkejä, Jennillä matikkapiste noppien kanssa ja mulla hyppynaruilua kertolaskujen kanssa. Jokaisesta leikistä sai sitten yhden leiman leimapassiinsa, ja viidellä leimalla sekä osallistumalla lopun yhteiseen pääolkapääsessioon sai lunastettua itselleen palkinnoksi pari toffeekarkkia. Järjestäminen ei vaatinut kauheasti vaivaa, mutta oli kiva piristys perjantai-iltapäivälle.
Tänään myös Dzikwa osallistui maailmanlaajuiseen Clean up the World -kampanjaan. Keräsimme noin neljänkymmenen joukon voimin jätesäkkien kanssa kadulta roskia ja uhmasimme koleraa, muaaahh!
Nyt lopetan tän netin kans taistelemisen, eli kuvat taitaa jäädä taas pois, ei voi mitään. Kaikki kykenevät - tsekatkaa feisbuukista!
MURERE CHAKANAKA - HYVÄÄ YÖTÄ!
<3: Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti